perjantai 29. tammikuuta 2010

Äiti on AINA poissa

Ei meillä. Minä olen yleensä aina Emilian kanssa; aamusta iltaan, viikon jokaisena päivänä.
Siitä huolimatta olen onnistunut olemaan aina kriittisellä hetkellä
väärässä paikassa väärään aikaan.

Toukokuussa olin kolmisen tuntia Raisiossa,
Emilia kääntyi ensimmäisen kerran mahalta selälleen

Elokuussa olin muutaman päivän reissulla Barcelonassa,

Emilia otti ensimmäiset konttausaskeleet ja nousi tukea vasten seisomaan

Nyt jokin aika sitten Emilia oli vanhemmillani hoidossa yhden päivän,
minä siivosin ja kokosin telineitä tulevassa kaupassani.
Emilia otti ensiaskeleet

Jotenkin ihmeellistä, kun en tosiaan paljoa ole poissa
ja silti kaikki tapahtuu poissaollessani

Tässä kuitenkin pari päivää sitten otettu kuvasarja kävelevästä tytöstä
Todistus siitä, että minäkin olen ollut paikalla ;o)
Tuon Espritin mekon ostin joskus keväällä. Mitään muita kokoja ei ollut jäljellä kuin 74.
Nyt vasta löysin laatikoista, olin jo unohtanut sen olemassaolon.

Nätti mekko, mutta ensimmäistä kertaa päällä ja Emilia jostain löysi tussin..
Loppu onkin sitten historiaa...



10 kommenttia:

Mia kirjoitti...

Harmitus miten huono tuuri, että aina oot ollu poissa kun neiti oppii taitoja. Onneksi kuitenkin taitoja treenataan ja saat nauttia uusinnoista. :)
Toinen on niin söötti mennessään!

Sini kirjoitti...

Onnea uudesta hienosta taidosta!Harmi, ettet päässyt sitä näkemään ensimäistä kertaa, mutta oppiihan neiti vielä paljon uusia asioita :)

MrsAgatha kirjoitti...

On kyllä käynyt huono tuuri! Onneksi tosiaan, kuten Miakin laittoi, noista taidoista saa uusintoja! ;D

Ensiaskeleet on aina yhtä hellyyttäviä!

Nanna kirjoitti...

Minulla oli jossain vaiheessa ihan samanlainen tunne, etten ole koskaan paikalla -Vaikka olin likan kanssa kotona kokopäiväisesti. ;)

Jossain vaiheessa tajusin, että (-vaikka lapsi juuri silloin nousee ensimmäistä kertaa seisomaan kun minä itse pari tuntia viettämässä omaa aikaa tms.-) kaikki ne ihmiset, myös isi jotka ovat vähemmän hänen kanssaan jäävät vielä enemmästä paitsi. Nytkin puheen ja motoristen taitojen kehitys on niin nopeaa että joka ilta kun isi tulee töistä likka osaa taas monta uutta sanaa!

Onnea uusista taidoista!

Pirjo kirjoitti...

Joo, onhan tässä uusintoja jo ehditty näkemään. Vähän saatiin videollekin eilen mun vanhempien luona. Ja sööttihän tuo on munkin mielestä :o)

Nelly kirjoitti...

Ihana kävelijä! :) Meillä vielä odotellaan ensiaskelia josko ne pian sieltä tulisi.

Oliviah kirjoitti...

Meillä kävi lähes samoin, olin reilun tunnin jumpassa ja sillä aikaa tyttö oppi konttaamaan, nousemaan tukea vasten seisomaan ja kiipeämään portaita.

Pirjo kirjoitti...

Meillä kävellään jo kunnolla. Elokuun alusta saakkahan tuo harjoittelikin tukea vasten, niin oli aika vakaa askel heti, kun uskalsi ilman tukea lähteä menemään.
Seuraavaksi odotellaan sanoja.. Missähän mä mahdan sitten sillä kertaa olla ;o)

SiniK kirjoitti...

Pitäisköhän meidän tulla teille kävelyoppiin, kun Kii kyllä periaattessa osaa kävellä, mutta rohkeus lähteä itsekseen oikeasti tepastelemaan puuttuu. Aina pitää äidin ja iskän olla vieressä kannustamssa :)

Toivottavasti olet paikalla kun ekoja sanoja alkaa tulla! On se niin hassua kun toinen yhtäkkiä sanoo jotain ja sitten sitä miettii, että kuuliko väärin... Meillä Kii jutteli paljon oikeita sanoja ennen kuin tämä kävelyjuttu tuli pinnalle, mutta nyt kävelyn myötä on juttelu vähentynyt. Ei siis kaikkea kerralla :D

Pirjo kirjoitti...

Meillä oli pitkään ihan sama, ei uskaltanut. Heti, kun kädestä irroitti, Emilia meni alas ja konttaamaan.

Mutta nyt, kun ne ekat askeleet on otettu, niin tuntuu, että heti osasi kunnolla kävellä. Toki vielä tasapaino menee, mutta ei ole ollenkaan huteran näköistä se kävely, vaan ihan kunnon menoa :o)

Mä luulen, että meillä sanotaan nenä. En ole varma... Toisaalta hassua se ois, jos ensimmäinen sana olisi nenä.. Vaan ihan hyvä sana sekin!