tiistai 9. marraskuuta 2010

Jatkoa edelliseen

Näin yhdistyy hienosti työ ja lastenhoito.
Mä istun työhuoneessa tekemässä vähän paperihommia
ja sillä aikaa jälkikasvuni päättää olla luova :o)

Ja lopuksi neiti oli sitä mieltä,
että vaatteitakin oli liikaa.
Minä, poishh, minä, poishh...

(ei Emilia yöpaitaa saanut kokonaan pois,
tollai oli siihen saakka, kunnes lähdettiin ulos.
Auttaa, kun ei saa)

7 kommenttia:

Iitsu kirjoitti...

voi mikä minäitse teille on tullut. Pitänee tunnustaa, että ekan kuvan kakkarat toi ensin jotain aivan muuta mieleen...Onneksi ei sitä itteään ollut :)

Saija kirjoitti...

Voi, ei! Vaikka minä sitä kasvua toivonkin, niin tätä vaihetta kauhulla odotan ;).

-Anni- kirjoitti...

Voi apua, on sulla oltava aikamoiset hermot. Mullahan ei oo :)

Niinu kirjoitti...

Mua nauratti:)
Ja kyllä suakin muutaman vuoden kuluttua! Aika kultaa muistot!
Suloinen tyttö teillä,
mahtaako olla oinaspässi?

Mia kirjoitti...

Oih, ihanaa.. tai ehkäpä ei. Mutta hei luova lapsi! ;o)

Marika kirjoitti...

Siis niin tuttua :D! Ne äidin hermot venyy kyllä vaikka minne, kun pakko on.

Meillä taas lause on "äääiitii, poishh, ääiitii, poiishh". Eipä silti, että monestikaan saisi auttaa..

Pirjo kirjoitti...

Iitsu -on meillä niitä kikkaroitakin ollut siellä täällä. Pakko sanoa, että onneksi kovettuvat kiviksi, kun neiti on välillä ihan ihme paikkoihin niitä jemmannut..

Niinu -piti oikein käydä googlettaa, mutta kauris tuo tyttö on :o)

Ja joo, kyllä tää jo nyt naurattaa, mutta kovin herkässä ei hymy tapahtumahetkellä ollut...