torstai 4. marraskuuta 2010

Karu totuus

Ei ehdi.
Siis ei ehdi yhtään mitään.

Aamuisin vähän työjuttuja,
kaupassa pitää aina silloin tällöin käydä.

Sitten vähän ruuanlaittoa päivällä,
siivousta.

Illat meidän Julia imuttelee taukoamatta,
mikä tietysti on yötä ajatellen hyvä.
Kun on illalla kunnolla tankannut,
niin nukkuu yöllä pitkiä pätkiä.

Mutta itse en saa mitään tehtyä,
kun pitää koko ajan imettää.

Emilia hermostuu, kun ei pääse syliin,
eikä hänen kanssaan voi tehdä mitään.
Ei pääse iltaisin uloskaan,
kun on liian kylmä ulkoilmaimetykselle.

Kun Emilia on kärttyinen,
niin se on tosi kärttyinen.
Kasper ei saa edes katsoa päin,
mistä tietenkin tulee vain intoa lisää.

Lopputulos on se, että Emilia
rääkyy (kyse ei ole enää mistään pienestä huutamisesta),
Julia huutaa, kun välillä käyn ojentamassa noita kahta muuta,
Kasper hermostuu, kun oon sille vihainen
ja lopuksi myös äiti rääkyy.

Ah, tätä ihanaa arkea ;o)

No, on sitä paljon hyvääkin.
Kasper auttaa kotona
ja mm antaa usein iltapuuron Emilialle.

Emiliakin usein tykkää pikkusiskostaan,
lähinnä silloin, kun ei ole minun sylissä.

Tässä kuvassa kävin vessassa,
niin heti oli isosisko keinuttamassa pienempää.

Emilia, kun tykkää niin keinua,
niin pitihän sitten siskoakin keinuttaa.

Meno oli tosin aika hurjaa,
kun tulin keittiöön.
Näytti siltä, että olisi Julia lentämässä
istuimesta kaaressa ulos.
Mutta eipä neiti herännyt menoon :o)

7 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Elävässä muistissa tuo pikkuisten vauva-aika...Voimia sinne.

SiniK kirjoitti...

Tsemppihalitus!
Ehdit sen mitä ehdit ja se riittää. Ei kaikkea tarvikaan ehtiä :) Nautit vaan siitä, että saat pitää rakkaat pikkuisesi (ja vähän sen isommankin) lähelläsi.

Iita kirjoitti...

Huh voin vain kuvitella mikä härdelli on välillä päällä! Onneksi tilanne varmasti helpottuu päivä päivältä kun molemmat tytöt kasvavat ja Emiliakin tottuu uusiin kuvioihin. On varmasti uudessa arjessa opeteltavaa jokaiselle perheenjäsenelle :) Meillä Ceela on nyt juuri aika mustasukkainen minun huomiosta ja sai surkean itkukohtauksen yhtenä päivänä kun minä pidin ystäperheen pikkuruista vauvaa sylissä. Voi näitä pieniä ♥

-Anni- kirjoitti...

Voin uskoa, jaksamista, jaksamista!
Vitsi miten emiliasta on tullut niin iso tyttö!

Sokrutin kirjoitti...

♥ Voimia sinulle ihan valtavasti ♥

Mä luulen et mä tiedän mistä sä kerrot ;) Viiden kanssa touhusin kesä kun nuorin söi hurjana rintaa. Sillon oli kuitenkin kesä ja pääsin jopa parinsadan metrin päähän välillä kodista.

Ihanaa jos vauva nukkuu yöllä. Meilläkin tankattiin ja yhä vaan syödään paljon iltasella (16 jälkeen se alkaa ja kestää kun itekkin menee nukkumaan) Ilman unia ei saisi päivähärdelliä läpi. Se on melkoista, alussa varsinkin. Kyllä se siitä vielä helpottaa. Oikeasti. Ihanat sisarukset. Oio kaikki muu muutamaksi kuukaudeksi. Kun kiinteät alkaa niin viimeistään helpottaa. Tsemppiä!!

Pirjo kirjoitti...

Kiitoksia.Joo, se kyllä lohduttaa, kun tietää ettei ikuisuuksiin jatku :o)

Emmi kirjoitti...

Voimia!
Kummaa, miten lyhytkin aika kultaa muistot.
Kiitos siis muistutuksesta, jos saisin vähän tolkkua tähän vauvakuumeeseen. :)