tiistai 28. elokuuta 2012

Äiti lähti -hymy hyyty

Julia aloitti päiväkodin.

Viime viikolla aamuisin hauskaa oli siihen saakka,
kunnes äiti sanoi heipat.
Eilen itku tuli  jo siinä vaiheessa,
kun huomasi mistä ovesta ollaan menossa sisään.
Tästä päivästä en vielä tiedä,
mies vei tänään.

Kuulemma aamupäivät päiväuniin saakka 
kärttyinen.
Puoli tunti - tunnin mun lähdöstä itkuinenkin.
Iltapäivät menneet hyvin.

Tää on mun ensimmäinen lapsi,
joka itkee äitinsä perään!
Ei ole Emilialla eikä Kasperilla koskaan ollut
vaikeuksia jäädä hoitoon,
mutta Julia on ihan erilainen
ja aina ollut tarkkana siitä, että äiti on lähellä.
Siihen päälle valtava määrä jääräpäisyyttä,
niin eipä se aloitus ilman äitiä
päiväkodin rytmeissä varmasti helppoa ole...

Tällaisia iloisia tunnelmia kuitenkin viime viikolta:





Isosiskokin kävi aidan takana moikkaamassa :o)



Nyt vaan Julian kanssa jatketaan harjoittelua
ja toivotaan, että paremmin alkaisi sujua.
10 päivää kuukaudessa,
mun on kuitenkin pakko saada ihan kunnolla töitäkin tehtyä.

2 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Meillä on nuoremman kanssa vähän sama homma. Itketään äidin perään ja tarraudutaan kiinni. Itku kyllä menee nopeasti ohi, kun äiti lähtee (kävin mm. tänään viemässä autoon unohtuneet ulkohousut perästäpäin ja yhtään ei itkuja enää kuulunut). Isompi taas itkee ja raivoaa kotona, kun haluaisia vielä nukkua, mutta kun päikkyyn päästään, niin naama on kuin naantalin aurinko ja edes vilkuttamaan ei ehdi.

Pirjo kirjoitti...

Meillä isompi menee niin mielellään, ettei ole edes heräämisen kanssa ongelmia. Lähinnä äiti on liian hidas valkkaa vaatteet ja antaa aamupalaa. Mutta pienempi tosiaan on kuin myrskyn merkki päiväkodissa aina päiväuniin saakka. Kuulemma iltapäivät menee hyvin, mutta aamupäivät kiukkuinen ja äitiä aina välillä kaipaa. Toivotaan, että nyt pian tottuisi ja uskoisi, että kyllä hänet joka päivä varmasti haetaan!